Hiljaiseloa

Näin siinä kävi. Reilu vuosi on vierähtänyt viime kerrasta ja vaikka erossa olo pikkuruisesta, nyt jo taaperosta, ottaa vielä kuukauden jälkeenkin joka päivä sydämestä oli kouluun palattava. Osa-aikaisesti näin aluksi, mutta kuitenkin. 

Blogi on jäänyt ihan hunningolle, vaikka luennoilla saakin ihan kivasti näitäkin projekteja etenemään. Kuvaamiseen ei riitä aikaa saati päivänvaloa ja vapaapäivinä päikkäriaika kuluu koulutehtävien parissa. Nähtäväksi jää, jääkö blogi nyt kokonaan tauolle vai rutinoituuko tähän uuteen arkeen ja saa ajan kuitenkin riittämään. Aika näyttää =)

Se on täällä tänään...

Joulufiilis <3

Villasukkaähky

Viimeisimmät päivitykset on olleet kovin ruokapainotteisia. Monestakin syystä. Ensinnäkin, sukkasadon rankka aloitus yhdessä loputtoman suurilta tuntuvien 46-kokoisten sukkien kanssa sai aikaan villasukkaähkyn. Lisäksi pikku ihminen päätti, ettei sen kokoiset otukset tarvitse unta. Ja jos sen kokoinen ei nuku, ei äidillä ole aikaa neuloa. Eli sillä saralla ei uutta ole valmistunut. Tämmöisessä tilanteessa äiti kuitenkin tarvitsee valtavasti energiaa, ja mistä sitä paremmin saisikaan, kuin amerikkalaisista pannukakuista. Letut on tehty Olivia-lehden huippu hyvällä ohjeella ja ne on höystetty vaahterasiirapilla ja jäisillä mustikoilla. OMG, onko mitään parempaa <3 No ei ihan äkkiseltään tule mieleen ;)

Melko paljon aikaa on näin syksyllä kulunut myös reppumatkustajan kanssa sienestäessä. Ihan hirmuisen tehokasta se ei periaatteessa ole, mutta ollaan me suppilovahveroita saatu kerättyä ihan siivottavaksi asti.

Ja onhan toki pakko tunnustaa, että vaikka neulomuksille ei järin suuresti ole aikaa jäänyt, on jotain pientä kuitenkin niiden jättikokoisten sukkien lisäksi puikoilla syntymässä ;)

Voihan rakkaus

Alkuviikolla tajusin, että ipanapa on ollut nyt maailmassa yhtä kauan kuin masussa <3 Äidin aarre. Senpä kunniaksi kannatti leipasta kunnon terveyskakku: puoli pakettia voita, puoli pakettia sokeria, ja niin edelleen. Ja jotta pikku ihminen ei olisi kahvipöydässä jäänyt nuolemaan näppejään, tarjoiltiin hänelle (ja samalla meille kakkupalan painikkeena) mansikkasosetta.

Suklaakaakku, jos joku mielii jotain tuhtia ja mehevää:

5,5 dl vehnäjauhoja
4,5 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
6 tl vaniljasokeria
1,5 dl tummaa kaakaojauhetta

Sekoita kuivat aineet.

3 munaa
1 dl maitoa
1 dl vettä

Sekoita ja lisää kuivien aineiden kanssa.

250g pehmeää voita
lisätään seokseen

Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa 1 tunti. Tarjoillaan vielä hitusen jäisen mansikkasoseen kanssa.

Ohjeen olen saanut siskoltani, sen alkuperää en tiedä.

Ja aarteista puheenollen...

Semmoisia saattaa joku reppumatkustaja löytää myös sieniretkeltä. Ne semmoiset aarteet saattaa olla niin arvokkaita, että ne pitää kantaa äidin takin sisällä kotiin asti, vaikka itselle tulisi uni ennen kotiutumista... ^_^

Pikkupuuhastelua

 

Pikkuihmisen kehitys menee eteenpäin niin hurjaa vauhtia, etten pysy ollenkaan perässä. Niinpä minä hölmö menin ostamaan sille ihan tavallisia sukkia... Nyt äiti yrittää korjata virheensä ja vähentää kolhujen määrää Sock Stopilla.

Postisetä piristi mua myös paketilla. Saapa nähdä mitä näistä vielä syntyy... Hahtuvaisten käytölle on jo tarkat suunnitelmat, Primavera haluaa ehkä muuntua pikkuruisiksi tumpuiksi ja pipoksi. Ehkä =)

Ipanapan kanssa ollaan myös metsäilty aika paljon. Tyyppi kulkee mukana Manducassa ja on ihan innoissaan kaikesta, mitä metsässä voi katsella ja hiveltää ^_^

Se tulee...

Syksy. Sitä on ilmassa. Ja vaikkei olisikaan, huomaisi sen pihalla koirien lisääntyvästä levottomuudesta. Ne tuntee sen hajuina nenässä ja rapinana korvissa: Metsästyskausi lähestyy.

Täällä sisällä se saa paniikin nousemaan. Ensin tulee syksy. Vauvalle pitäisi saada villakerrasto, hattu, tumppuja, villasukkia... Ja syksyn jälkeen onkin jo sitten joulu. KÄÄK! Mun nykyisellä neulomustahdilla joululahjojen pitäs alkaa olla jo jollain mallilla. Ja itsellekin tarttis villasukat. Ja lapaset. Ja, ja, ja, ja... Ja niin iski päälle akuutti startiitti. Tuleekohan tuosta läjästä ikinä mitään valmista...

Kesällä kerran

 

Me käytiin vähän retkellä. Ihan omalla takapihalla tosin vaan, isolla kivellä köllimässä. 

Kun muutimme tänne pari vuotta sitten... Noh, sanotaan vaikka kauniisti, ettei talon rakennuttaneen ja ennen meitä asuttaneen poikamiehen näkemys puutarhasta ihan vastannut omaani. Heinikoitunut ja ohdakkeinen rakennustyömaa. Homma piti siis aloittaa pihan tasoittelusta ja nurmikon perustamisesta. Mies oli myös hirmuisen innoissaan (eh... tavallaan) loistavasta ideastani siirtää metsän reunasta muutama iso kivi keskelle pihaa. 

Ajatus takana oli, että jonain päivänä, kun rakennustyömaasta on kehkeytynyt kukoistava puutarha (tiedättehän..), voi kiville ripotella istuintyynyjä ja kesäjuhlissa vieraat voivat istuskella niillä seurustelemassa. Tai ihan tavan arkena voidaan koirien kanssa vaan köllötellä auringon lämmittämillä kivillä. Siskon lapset myös tykkäsivät hyppiä kiveltä toiselle ja siksikin tuntui tylsältä, että ne olisivat jääneet tontilla aidatun alueen ulkopuolelle.

Ihan tyhjän panttina ei kivellä köllötelty, vaan samalla valmistuivat ystävän siskontytölleen toivomat töppöset. Tai lähes valmistuivat, kukat pitäisi vielä ommella kiinni niihin kiinni, mutta... 

...kun köllöttely kaverina on eräs pikku venkula, on käsillä välillä muutakin työtä ;)

Ps. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Meidän mullistava maailma

Minä. Osa meitä. Meidän perhettä. Ihanan tyttäremme äiti, rakkaan mieheni vaimo, riiviö koiriemme omistaja.

Me. Yhteensä kolme. Kaksi isoa ja yksi pienempi. Sitä pientä meidän perheeseen odotettiin aika kauan.

Koti. Talo mäen päällä, metsän laidassa. Talon pihalta kuuluu koirien haukkua. Se piha on aika kaaoksessa ja talossakin riittää pikku puuhastelua. 

Meidän mullistavassa maailmassa neulotaan, askarrellaan, kunnostetaan, remontoidaan, hoidetaan puutarhaa, kokkaillaan... Ja unelmoidaan kaikesta kauniista. Blogiin on tarkoitus kerätä ideoita ja ajatuksia kaikesta, mitä kotiin ja puutarhaan olisi kiva saada. Ja mitä kaikkea pientä voisi neuloa, virkata ja askarrella; itselle, lahjaksi ja pyynnöstä. Aina silloin, kun ehtii ja malttaa pienen kanssa touhuilulta. Toivottavasti jossain vaiheessa voisi raportoida myös edes jostakin valmistuneesta kutaleesta, kunnostuksesta tai istutuksesta =)