Villasukkaähky

Viimeisimmät päivitykset on olleet kovin ruokapainotteisia. Monestakin syystä. Ensinnäkin, sukkasadon rankka aloitus yhdessä loputtoman suurilta tuntuvien 46-kokoisten sukkien kanssa sai aikaan villasukkaähkyn. Lisäksi pikku ihminen päätti, ettei sen kokoiset otukset tarvitse unta. Ja jos sen kokoinen ei nuku, ei äidillä ole aikaa neuloa. Eli sillä saralla ei uutta ole valmistunut. Tämmöisessä tilanteessa äiti kuitenkin tarvitsee valtavasti energiaa, ja mistä sitä paremmin saisikaan, kuin amerikkalaisista pannukakuista. Letut on tehty Olivia-lehden huippu hyvällä ohjeella ja ne on höystetty vaahterasiirapilla ja jäisillä mustikoilla. OMG, onko mitään parempaa <3 No ei ihan äkkiseltään tule mieleen ;)

Melko paljon aikaa on näin syksyllä kulunut myös reppumatkustajan kanssa sienestäessä. Ihan hirmuisen tehokasta se ei periaatteessa ole, mutta ollaan me suppilovahveroita saatu kerättyä ihan siivottavaksi asti.

Ja onhan toki pakko tunnustaa, että vaikka neulomuksille ei järin suuresti ole aikaa jäänyt, on jotain pientä kuitenkin niiden jättikokoisten sukkien lisäksi puikoilla syntymässä ;)

Tarjouspossua ja säilykesimpukoita.

Muutama vuosi sitten reissattiin autolla ympäri Portugalia. Voi pojat, tykkäsin siitä maasta! Suoraan sanottuna en edes muista miksi, mutta muistan, kuinka miehen kanssa hehkutettiin sitä reissun jälkeen :D Matkan jälkimainingeissa ostin myös kirpputorilta Espanjalaiseen ja Portugalilaiseen ruokaan keskittyvän Makujen Maailma-keittokirjan (ISBN 951-35-6563-7). Kirja pääsi käyttöön vasta taannoin, kun päivänä eräänä ruokakaupassa tarjouspossupakettia kädessä pyöritellessä mietin mitä siitä taikoisi ja vesi herahti kielelle, kun muistin annoksen, jonka Lissabonissa söin. Possua ja simpukoita. Simpukat lähikaupassa löytyi säilykehyllystä, ohjeesta luonnollisesti poiketen ;)

Näin meni siis meidän versio reseptistä "Porco com Amêijoas à Alentejana"

reilu kilo porsaan ulkofilettä paloiteltuna

Marinadi:
3 rkl paprikajauhetta

pari laakerinlehteä

reipas tujaus neilikkaa

puolet yksikyntisestä valkosipulista silputtuna

reipas loraus sitruunamehua
neljännes nipusta tuoretta korianteria silputtuna
neljännes nipusta tuoretta persiljaa silputtuna

oliiviöljyä

Marinoi lihaa parhaaksi katsomasi aika, meillä maltettiin muutama tunti. Valuta ja ruskista lihat, säästä marinadi.

2 isoa sipulia silputtuna
toinen puoli siitä yksikyntisestä valkosipulista silputtuna
6 kaltattua tomaattia kuutioituna
kaksi purkkia säilykesimpukoita (suolaliemessä)
puoli nippua tuoretta korianteria silputtuna
puoli nippua tuoretta persiljaa silputtuna

Kuullota öljyssä sipulit. Lisää toinen puoli valkosipulista ja tomaatit ja kuullota kuunnes tomaatit pehmeitä. Lisää ruskistetut lihat ja säästetty marinadi. Lisää nesteeksi säilykesimpukoiden lientä (oikeasti ohjeessa oli marinadissa pari desiä valkoviiniä (yök), kompensaatiota tulee, koska tomaateista ohjeistettiin siinä poistamaan siemenet). Hauduta matalalla lämmöllä kannen alla kunnes liha on pehmeää. Lisää loppuvaiheessa simpukat, korianteri ja persilja.

Meillä syöpöteltiin ranskalaisten kera, kirjassa neuvotaan tarjoamaan keitettyjen perunoiden kanssa. Namskis ja maiskis.

Ja Ps. Vaikka meidän perheessä joka päivä on Eläintenpäivä, tänään vielä Maailman eläintenpäivän kunniaksi räpsy Porton sivukadulta

Voihan rakkaus

Alkuviikolla tajusin, että ipanapa on ollut nyt maailmassa yhtä kauan kuin masussa <3 Äidin aarre. Senpä kunniaksi kannatti leipasta kunnon terveyskakku: puoli pakettia voita, puoli pakettia sokeria, ja niin edelleen. Ja jotta pikku ihminen ei olisi kahvipöydässä jäänyt nuolemaan näppejään, tarjoiltiin hänelle (ja samalla meille kakkupalan painikkeena) mansikkasosetta.

Suklaakaakku, jos joku mielii jotain tuhtia ja mehevää:

5,5 dl vehnäjauhoja
4,5 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
6 tl vaniljasokeria
1,5 dl tummaa kaakaojauhetta

Sekoita kuivat aineet.

3 munaa
1 dl maitoa
1 dl vettä

Sekoita ja lisää kuivien aineiden kanssa.

250g pehmeää voita
lisätään seokseen

Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa 1 tunti. Tarjoillaan vielä hitusen jäisen mansikkasoseen kanssa.

Ohjeen olen saanut siskoltani, sen alkuperää en tiedä.

Ja aarteista puheenollen...

Semmoisia saattaa joku reppumatkustaja löytää myös sieniretkeltä. Ne semmoiset aarteet saattaa olla niin arvokkaita, että ne pitää kantaa äidin takin sisällä kotiin asti, vaikka itselle tulisi uni ennen kotiutumista... ^_^