Tulinpa vaan kertomaan, että mitään en ole saanut aikaan :) Ipanalla on nyt semmonen vaihe päällä, että mielellään oltaisiin koko ajan vaan äidin kanssa sylikkäin ja sillonhan äiti ei neulo eikä askartele. Iltaisin, kun pikkuruinen on mennyt nukkumaan, oon ehtiny neulasta muutaman rivin vauvan villatakkia sillon tällön, mutta voi kökkö miten senkin projektin kanssa kävi...
Sain kesällä ystävältä lahjaksi kirjan Pienten pukimet (ISBN 978-951-31-4910-9), jossa on kansitekstin mukaisesti "nostalgisia neuleohjeita vauvalle ja taaperolle". Sieltä sitten neulomaan villatakkia nykeröiselle. Kerran se oli ehtinyt jo kainaloihin asti, mutta silloin totesin sen liian pieneksi. Ei kun vähän mallia modaten ja uuteen nousuun. Ja tadaa...
Eilen se oli nappeja ja päättelyitä vaille valmis. Mutta. Halusin tehdä ohjeesta poiketen raglankavennukset istutettujen hihojen sijaan ja olat jäi nafteiksi. Enkä sitten ollut tullut ajatelleeksi sitäkään, että jos muu neulos on
patenttiratkasulla, ei ehkä nappilistaa voi neuloa suoraan samalla
kertaa aina oikealla, koska sehän ei vaan mee niin... Huoh. Kiemura kun
mikä.
Raglankavennuksetkin oli sitä paitsi aivan käsittämättömän epätasaisen ja ruman näköset. Ilmeisesti sekin koska patenttineule? Vai mitä hä, miksi?
Tässä vaiheessa oon ehtiny jo kyllästyä tohon malliinkin. Eli kun se(kin) nyt meni purkuun, niin eikun vaan into piukeena neulomaan testitilkkuja toisenlaiseen malliin... Ehkä sitten koululaisena mun vauvalla on valmis villatakki, ihan äidin tekemä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti