sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Pientä pintarem...neuletta!



Kesän aikana olen ehtinyt neuloa tytölle yhden neuletakin. Tehokasta, tai sitten ei... Siitä yhdestä takista tuli kuitenkin aivan hurjan ihana, joten sovitaan että laatu korvaa tässä määrän



Lanka: Novita - Bambu (Ohjeessa: Sirdar - Snuggly Baby Bamboo)
Puikot: 3,5 (3 reunuksissa)
Mitä muuta? Nappi, neula napin ompeluun (ja osien yhdistelyyn)
Mistä ohje? Ainakin Suuri Käsityölehti 1/2009

Ohjeen mukaan takkiin olisi neulottu erikseen taka- ja etukappaleet sekä hihat. Koska en pidä saumoista, neuloin takin yhtenä kapppaleena alhaalta ylös ja tein yläosaan raglankavennukset. Ainoastaan kainaloiden alle piti siis ommella saumat.



Yllättävän nopeasti pienet neuleet syntyvät, vaikka samalla viihdyttäisikin pientä mönkijää, mutta toisaalta pienet asiakkaat kasvavat vähitäänkin yhtä nopeasti. Kuten kuvasta näkyy, muka kasvunvaralla neulottu takki oli valmistuessaan tisamlleen sopiva. Syksyä varten voi siis aloittaa jo uutta... :D

torstai 25. heinäkuuta 2013

Metsäläisvauvan päiväunipeitto


Malli: Oma
Lanka: DROPS - Paris
Virkkuukoukku:
Mistä ohje? Osaan tilkuista ohje kirjassa "Virkkaus" (ISBN 951-35-2739-5)

Projekti alkoi jo ennen vauvan syntymää. Puuvilla oli haluttu materiaali ja langaksi valikoitui DROPSin Paris, koska a) sitä oli helposti saatavilla ja b) värikartalta löytyivät haluamani sukupuolineutraalit värit (sukupuoli pysyi salassa syntymään saakka). Olin käyttänyt lankaa aiemminkin ja silloin lanka tuntui hirmuisen ihanalta ja pehmeältä. Tämän projektin aikana huomasin kuitenkin, että langan pehmeys vaihteli paljon sekä värien että värjäyserien välillä. Osa tilkuista on ihanan pehmeitä, osa taas ihan kovia koppuroita. Pöh. 

Lopputulemaan en ole muutenkaan tyytyväinen. Yksiväriset välipalat on tehty 80-luvulla ilmestyneestä "Virkkaus"-kirjasta löytyneen ohjeen mukaan (kivaa vaihtelua isoäidinneliöille, jotka on tähän asti olleet ainoa mitä olen osannut virkata!). Myös neliapilan ohje on samaisesta kirjasta, niihin sovelsin itse valkoisen reunuksen mukaellen yksiväristen tilkkujen ohjetta. Pöllöön sain idean täältä, hain inspiraatiota täältä ja virkkailin lopulta näppituntumalla omasta päästä. Tähän asti kaikki on ihanaa! Mutta... Keltaisiin nalleihin, itse sovellettu, olin tyytyväinen siihen asti, kun niille piti tehdä silmät. Ihme töröttäjiä niistä tuli. Ja oransseista otuksista (oman pään mukaan nekin) piti tulla kettuja. Noh, kuten kuvasta näkyy, ne eivät näytä ketuilta. Vaatii tuotekehitystä, mutta ajaa onneksi asiansa ^_^ 

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Mökkitie


Isovanhempani totesivat, etteivät enää jaksa ylläpitää kesämökkiään, joten se myytiin ja tänään käytiin siellä viimeisen kerran auttelemassa tyhjennyksessä. Itkuhan siinä pois lähtiessä tuli, kun tajusi ettei enää koskaan ajaisi vanhaa mökkitietä, jota pitkin lapsena juostiin seikkailuihin. Jonka päässä odottivat mummin muurinpohjaletut, laituri ja vaarin lämmittämä sauna. Ettei meidän pieni oppisikaan uimaan samassa rantavedessä. End of an era.

Lohdutuspalkintona raahasin mökiltä kotiin peräkärryllisen perintökalleuksia, tai niin kuin mies mielessään todennäköisesti ajattelee: lisää vanhaa roinaa... Melkoinen määrä tuunausprojekteja siis jonossa! Pieniä makupaloja: 


Pihalla uutta elämäänsä odottaa pari rautapataa ja vaarin kotitilalta mukana maailman mullistuksissa kulkenut maitotonkka. Näistä mieskään ei rutise, koska pihalla nyt on tilaa vaikka kuinka. 


Näitä loppuja mies katselee kyllä vähän suu mutrussa. Muutama kappale tällaisia tuoleja. Mutta onhan tuoleja hyvä olla olemassa, jos tulee ihan hirveesti vieraita 0:) Sitä paitsi nuo oikeanpuoleiset on mummin kotipaikalta, joten niillä on tunnearvoa. Ainakin mummille. Saa meille sitten aina tulla niille istuksimaan.


Parhaat päivänsä nähneet nojatuolit. Tarina kertoo, että tuolit on 40-luvulla olleet Tornissa, kun herrat sotaherrat on siellä neuvotelleet, mutta tiedä häntä... Komeat ne on. Tai on ainakin olleet. Nyt ne kaipaa ammattitaitoista verhoilijaa. Voinhan mä senkin homman ihan hyvin opetella ;) Mulle vaan tuli heti visio, että nää sais kunnostettuna uuden kotinsa yläkerrasta, missä mies vois sitten jalkalampun alla lueskella ja juoda konjakkia. En kyllä muista koska se olis juonu konjakkia, tai muutakaan, mutta ajatus oli hauska. Joten tuolit on meidän varastossa.


Tämä pieni lipasto Häklin leimalla on aiempien tuolien lailla mummin kotipaikalta. Mä näin sen mielessäni valkoisena tytön huoneen nurkassa. Ja niin se lähti mukaan.

Lisäksi mukana kulkeutui pari vuodesohvaa, jotka pienen tuunauksen jälkeen sijoittuu yläkertaan vierasvuoteiksi, astioita jaaaaa... kaikenlaista pientä, loppusijoituspaikka tuntematon. Näin se homma etenee -tai menee entistä sekavammaksi ;)

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Meidän mullistava maailma



Minä. Osa meitä. Meidän perhettä. Ihanan tyttäremme äiti, rakkaan mieheni vaimo, riiviö koiriemme omistaja.

Me. Yhteensä kolme. Kaksi isoa ja yksi pienempi. Sitä pientä meidän perheeseen odotettiin aika kauan.

Koti. Talo mäen päällä, metsän laidassa. Talon pihalta kuuluu koirien haukkua. Se piha on aika kaaoksessa ja talossakin riittää pikku puuhastelua. 

Meidän mullistavassa maailmassa neulotaan, askarrellaan, kunnostetaan, remontoidaan, hoidetaan puutarhaa, kokkaillaan... Ja unelmoidaan kaikesta kauniista. Blogiin on tarkoitus kerätä ideoita ja ajatuksia kaikesta, mitä kotiin ja puutarhaan olisi kiva saada. Ja mitä kaikkea pientä voisi neuloa, virkata ja askarrella; itselle, lahjaksi ja pyynnöstä. Aina silloin, kun ehtii ja malttaa pienen kanssa touhuilulta. Toivottavasti jossain vaiheessa voisi raportoida myös edes jostakin valmistuneesta kutaleesta, kunnostuksesta tai istutuksesta =)