Kantotöppöset ja pikkusukkia

 
Malli: Itse sovellettu ja sopivaksi muokattu, inspiraatio saatu

Varsitöppösistä (Tiina Huhtaniemi) ja DROPSin Putkilosukista

Lanka: Novitan Isoveli, 7 veljestä ja Huopanen

Puikot: 4,5 - 3,5 - 5

Ostoslistalla on jo kevättalvesta kummitellut epämääräisesti "kantotöppöset". Jostain syystä ei ollut tullut mieleenikään, että daa!, ne voi tehdä itse... Miksi? Sitä en käsitä. Onneksi kuitenkin jollain muulla leikkasi ja Neuleaddiktio-blogista bongasin Helin neulaisseen moiset. Samalla tajusinkin, että itselläkin on Varsitöppöset roikkuneet Ravelryn jonossa jo ties kuinka kauan. En käsitä mikä nykyään on, kun tuntuu että kaikki pitää vääntää mulle rautalangasta eikä mikään pysy päässä.

Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan =) Vaikka pikkuihminen on jo 10-kuinen, viihtyy hän kantovälineissä edelleen paremmin kuin hyvin ja kantotöppösille oli siis vieläkin tarve. Varret neuloin putkilosukkien mallineuleella, koska totesin sen aiempien villasukkien perusteella hyvin pikkujalkoja myötäileväksi. Neuloin pitkät varret paksuksi ja lämpimäksi iän kaiken varastossa marinoituneella isoveikalla. (Olenko väärässä, jos väitän että tuo vanha vajaa kerä oli hirmuisen paljon pehmeämpää kun nykyinen Isoveli?) Nilkat halusin napakammiksi, joten sinne neuloin pari mallikertaa saman sävyn 7 veikalla. Tossuosa on tehty Huopasesta.

Autoillessa, kauppaillessa tai muuten sisällä piipahtaessa töppösten varret näyttää hyvältä lyhyemmiksi käännettynä.

Ps. Lähipiiriin on myös syntynyt uusia vauvoja ja heitä pieniä sukitetaan näillä samaisilla hyväksi havaituilla putkisukilla. Ehtivät kaikki vielä lasketuksi sukkasatosaldoonkin =)

Villatakiton vauva

Tulinpa vaan kertomaan, että mitään en ole saanut aikaan :) Ipanalla on nyt semmonen vaihe päällä, että mielellään oltaisiin koko ajan vaan äidin kanssa sylikkäin ja sillonhan äiti ei neulo eikä askartele. Iltaisin, kun pikkuruinen on mennyt nukkumaan, oon ehtiny neulasta muutaman rivin vauvan villatakkia sillon tällön, mutta voi kökkö miten senkin projektin kanssa kävi... 

Sain kesällä ystävältä lahjaksi kirjan Pienten pukimet (ISBN 978-951-31-4910-9), jossa on kansitekstin mukaisesti "nostalgisia neuleohjeita vauvalle ja taaperolle". Sieltä sitten neulomaan villatakkia nykeröiselle. Kerran se oli ehtinyt jo kainaloihin asti, mutta silloin totesin sen liian pieneksi. Ei kun vähän mallia modaten ja uuteen nousuun. Ja tadaa...

Eilen se oli nappeja ja päättelyitä vaille valmis. Mutta. Halusin tehdä ohjeesta poiketen raglankavennukset istutettujen hihojen sijaan ja olat jäi nafteiksi. Enkä sitten ollut tullut ajatelleeksi sitäkään, että jos muu neulos on patenttiratkasulla, ei ehkä nappilistaa voi neuloa suoraan samalla kertaa aina oikealla, koska sehän ei vaan mee niin... Huoh. Kiemura kun mikä.

Raglankavennuksetkin oli sitä paitsi aivan käsittämättömän epätasaisen ja ruman näköset. Ilmeisesti sekin koska patenttineule? Vai mitä hä, miksi?

Tässä vaiheessa oon ehtiny jo kyllästyä tohon malliinkin. Eli kun se(kin) nyt meni purkuun, niin eikun vaan into piukeena neulomaan testitilkkuja toisenlaiseen malliin... Ehkä sitten koululaisena mun vauvalla on valmis villatakki, ihan äidin tekemä :D

Matemaatikko Mutikainen

 Malli: Cauchy (Cookie A) sovellettuna

Lanka: Novita 7 veljestä (Alkuperäinen ohje fingerin-paksuiselle langalle )

Puikot: 3,5 (Ohjeessa 2,5)

Mistä ohje?  Kirjasta Sock Innovation (ISBN 978-1-59668-109-5)

Valmistui ne kuitenkin, vaikka jossain vaiheessa alkoikin maistua puulta ;) Mittaa sukilla on sen verran, että mahtuvat jalkaan kokoa 46.

Mä oon miesten sukkien kanssa aina jotenkin ihan hukassa. Aina ei jaksaisi neuloa pelkkää perussukkaa, mutta toisaalta kovin kovasti kiemuroita ei mun mielestä miehiseen sukkaan sovi. (Tämmönen mä oon, piilokonservatiivi. ;)) Cookie A.:n Sock Innovation kirjan matemaatikko sukat oli nekin semmosenaan mun mielestä turhan naiselliset, joten varren reunuskaunistukset vaihtui tässä versiossa 1o,1n-joustimeen. Näin isoissa sukissa varsi näytti myös niin leveältä, että neulaisin joustinta myös nilkan taakse kantapään yläpuolelle, josko vähän kiristäisi vartta. En tiedä oliko siinä järkeä, jää käytössä nähtäväksi.

Koska näihinkin sukkiin tuli tuhottua varasto seiskaveikkaa, piti mallineuletta vähän soveltaa silmukkamäärälle sopivammaksi. Ja hyvinhän tuo onnistui. Selkeesti siis matemaatikko Mutikaisen suomalainen seiskaveikkaversio ranskalaisen matemaatikon nimeä kantavasta sukkamallista. Jee =) Uusi purkki Sukkasadon Hillokellariin ^_^

Villasukkaähky

Viimeisimmät päivitykset on olleet kovin ruokapainotteisia. Monestakin syystä. Ensinnäkin, sukkasadon rankka aloitus yhdessä loputtoman suurilta tuntuvien 46-kokoisten sukkien kanssa sai aikaan villasukkaähkyn. Lisäksi pikku ihminen päätti, ettei sen kokoiset otukset tarvitse unta. Ja jos sen kokoinen ei nuku, ei äidillä ole aikaa neuloa. Eli sillä saralla ei uutta ole valmistunut. Tämmöisessä tilanteessa äiti kuitenkin tarvitsee valtavasti energiaa, ja mistä sitä paremmin saisikaan, kuin amerikkalaisista pannukakuista. Letut on tehty Olivia-lehden huippu hyvällä ohjeella ja ne on höystetty vaahterasiirapilla ja jäisillä mustikoilla. OMG, onko mitään parempaa <3 No ei ihan äkkiseltään tule mieleen ;)

Melko paljon aikaa on näin syksyllä kulunut myös reppumatkustajan kanssa sienestäessä. Ihan hirmuisen tehokasta se ei periaatteessa ole, mutta ollaan me suppilovahveroita saatu kerättyä ihan siivottavaksi asti.

Ja onhan toki pakko tunnustaa, että vaikka neulomuksille ei järin suuresti ole aikaa jäänyt, on jotain pientä kuitenkin niiden jättikokoisten sukkien lisäksi puikoilla syntymässä ;)

Tarjouspossua ja säilykesimpukoita.

Muutama vuosi sitten reissattiin autolla ympäri Portugalia. Voi pojat, tykkäsin siitä maasta! Suoraan sanottuna en edes muista miksi, mutta muistan, kuinka miehen kanssa hehkutettiin sitä reissun jälkeen :D Matkan jälkimainingeissa ostin myös kirpputorilta Espanjalaiseen ja Portugalilaiseen ruokaan keskittyvän Makujen Maailma-keittokirjan (ISBN 951-35-6563-7). Kirja pääsi käyttöön vasta taannoin, kun päivänä eräänä ruokakaupassa tarjouspossupakettia kädessä pyöritellessä mietin mitä siitä taikoisi ja vesi herahti kielelle, kun muistin annoksen, jonka Lissabonissa söin. Possua ja simpukoita. Simpukat lähikaupassa löytyi säilykehyllystä, ohjeesta luonnollisesti poiketen ;)

Näin meni siis meidän versio reseptistä "Porco com Amêijoas à Alentejana"

reilu kilo porsaan ulkofilettä paloiteltuna

Marinadi:
3 rkl paprikajauhetta

pari laakerinlehteä

reipas tujaus neilikkaa

puolet yksikyntisestä valkosipulista silputtuna

reipas loraus sitruunamehua
neljännes nipusta tuoretta korianteria silputtuna
neljännes nipusta tuoretta persiljaa silputtuna

oliiviöljyä

Marinoi lihaa parhaaksi katsomasi aika, meillä maltettiin muutama tunti. Valuta ja ruskista lihat, säästä marinadi.

2 isoa sipulia silputtuna
toinen puoli siitä yksikyntisestä valkosipulista silputtuna
6 kaltattua tomaattia kuutioituna
kaksi purkkia säilykesimpukoita (suolaliemessä)
puoli nippua tuoretta korianteria silputtuna
puoli nippua tuoretta persiljaa silputtuna

Kuullota öljyssä sipulit. Lisää toinen puoli valkosipulista ja tomaatit ja kuullota kuunnes tomaatit pehmeitä. Lisää ruskistetut lihat ja säästetty marinadi. Lisää nesteeksi säilykesimpukoiden lientä (oikeasti ohjeessa oli marinadissa pari desiä valkoviiniä (yök), kompensaatiota tulee, koska tomaateista ohjeistettiin siinä poistamaan siemenet). Hauduta matalalla lämmöllä kannen alla kunnes liha on pehmeää. Lisää loppuvaiheessa simpukat, korianteri ja persilja.

Meillä syöpöteltiin ranskalaisten kera, kirjassa neuvotaan tarjoamaan keitettyjen perunoiden kanssa. Namskis ja maiskis.

Ja Ps. Vaikka meidän perheessä joka päivä on Eläintenpäivä, tänään vielä Maailman eläintenpäivän kunniaksi räpsy Porton sivukadulta